Aineettomat oikeudet

TEKIJÄNOIKEUS

Tekijänoikeus sisältää tekijälle kuuluvan oikeuden luomaansa teokseen. Tekijänoikeuslain mukainen teos on; kirjallinen ja suullinen esitys, valokuva, piirros, maalaus, elokuva, tietokoneohjelma, sävellys ja taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote. Teoksen tulee olla syntynyt tekijän luovan työn tuloksena, jolloin sen on oltava itsenäinen ja omaperäinen.

Tekijänoikeus tarkoittaa  tekijälle kuuluvaa yksinoikeutta määrätä teoksensa käytöstä. Tekijänoikeus syntyy teoksen luomishetkellä, eikä tekijältä edellytetä mitään rekisteröinti tai muita toimenpiteitä. Tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuoden jälkeen.

Tekijä voi antaa toiselle luvan käyttää teostaan ja käytöstä voidaan sopia korvaus tekijälle. Tekijänoikeus voidaan myös siirtää sopimuksella. Siirron jälkeen tekijällä ei enää ole oikeutta luomaansa teokseen, vaan tekijänoikeus kuuluu sille, jolle se on siirretty. Siirron saanut osapuoli ei saa muuttaa teosta eikä siirtää tekijänoikeutta eteenpäin, ellei toisin ole sovittu tekijän kanssa.

Toiselle kuuluvan tekijänoikeuden alaista teosta luvattomasti käyttänyt voidaan tuomita rangaistukseen tekijänoikeusrikoksesta tai lievemmässä tapauksessa tekijänoikeusrikkomuksesta. Lisäksi hän on velvollinen maksamaan korvauksen tekijänoikeuden haltijalle.

Teoksen hyödyntämiseen yritystoiminnassa tarvitaan tekijänoikeuden haltijan lupa, joka voi myös pyytää teoksen käytöstä korvauksen. Esimerkiksi tekijänoikeuden alaisia valokuvia, piirroksia yms. voidaan hyödyntää yrityksen mainonnassa ja muussa markkinointiviestinnässä tai yrityksen toimitilojen, messuosaston tai vastaavan somistuksessa. Tekijänoikeuden alaista musiikkia voidaan soittaa yrityksen asiakastiloissa asiakkaiden viihdyttämiseksi. Musiikkia voidaan lisäksi käyttää radio- ja televisiomainoksissa tai yrityksen esittely- ja mainosvideoissa, verkkosivuilla jne. Musiikin soittamiseen vaaditaan tekijänoikeuden haltijan lupa silloin kun musiikki kuuluu tiloissa joihin asiakkailla ja muilla yrityksen ulkopuolisilla on pääsy. Lupaa ei sen sijaan tarvita silloin, kun musiikkia soitetaan sellaisissa tiloissa, joissa voi olla ainoastaan yrityksen omaa henkilökuntaa.

Lupa teoksen käyttöön pyydetään suoraan teoksen tekijältä tai siltä, jolle hän on oikeutensa siirtänyt. Esimerkiksi muusikin tekijät ovat yleensä luovuttaneet musiikkinsa käytön oikeuksista huolehtimisen Teostolle, joka on musiikintekijöiden tekijänoikeusjärjestö ja edustaa kotimaisia ja ulkomaisia säveltäjiä, sanoittajia, sovittajia ja musiikinkustantajia. Lupa musiikin käyttöön tarvitaan tekijöiden lisäksi myös musiikin esittäjiltä ja äänitteiden tuottajilta joiden tekijänoikeusjärjestö on  Gramex .  Taustamusiikin soittamiseen tarvittavat Teoston ja Gramexin luvat voi hankkia, yhdellä kerralla Musiikkiluvat.fi verkkopalvelun kautta. 

Erilaisiin käyttötarkoituksiin on erilaisia musiikinkäyttölupia. Esimerkiksi taustamusiikin käyttöön tarvittavavan luvan hakemiseen tarvitaan tiedot luvan hakijasta sekä tilasta, jossa musiikkia soitetaan.  Luvan hinta määräytyy mm. musiikin käyttötarkoituksen, tilan jossa musiikkia soitetaan pinta-alan, asiakaspaikkamäärän yms. mukaan. 

TOIMINIMIOIKEUS

Nimi on yritykselle tärkeä tunnusmerkki, johon sisältyy ns. liikearvoa. Yritys on voinut esimerkiksi tehdä huomattavia panostuksia markkinointiin tehdäkseen nimensä tunnetuksi. Toiminimen avulla asiakas tunnistaa yrityksen. Tämän vuoksi yritykselle on säädetty yksinoikeus toiminimensä käyttöön.

Toiminimisuoja syntyy kun toiminimi rekisteröidään kaupparekisteriin. Perustettavan uuden yrityksen toiminimi ilmoitetaan kaupparekisteriin yrityksen perustamisilmoituksella. Toiminimi voidaan merkitä kaupparekisteriin, jos se on toiminimilain mukainen ja erottuu selvästi rekisterissä jo ennestään olevista toiminimistä.

Yksinoikeus toiminimeen voidaan saada myös ilman rekisteröintiä vakiinnuttamalla. Toiminimi katsotaan vakiintuneeksi silloin, kun se on tullut yleisesti tunnetuksi niiden keskuudessa, joihin yrityksen toiminta suuntautuu.

Toiminimisuoja antaa toiminimen haltijalle yksinoikeuden nimen käyttöön sekä oikeuden kieltää muita käyttämästä siihen sekoitettavissa olevaa toiminimeä. Sekoitettavuuteen voidaan vedota vain silloin, kun toiminimen haltijat harjoittavat samankaltaista toimintaa.

Toiminimisuojan alueellinen laajuus riippuu siitä, onko yksinoikeus toiminimeen saatu rekisteröimällä vai vakiinnuttamalla. Rekisteröity toiminimi on suojattu koko massa, kun puolestaan vakiintumiseen perustuva yksinoikeus toiminimeen on voimassa ainoastaan sillä alueella, jolla toiminimi on vakiintunut.

Toiminimilaki edellyttää, että toiminimi yksilöi yrityksen riittävän tarkasti. Nimeksi ei esimerkiksi hyväksytä pelkästään toiminnan sisältöä tai tarjottavaa tavaraa tai palvelua koskevaa mainintaa, kuten esimerkiksi Rakennusliike Oy tai Kukkakauppa Oy, eikä yleistä paikannimeä kuten esimerkiksi Pori Oy tai Pariisi Oy. Toiminimi ei myöskään saa olla hyvän tavan tai yleisen järjestyksen vastainen, eikä johtaa yleisöä harhaan.

Yrityksellä voi olla varsinaisen päätoiminimen lisäksi myös erillinen aputoiminimi, jolla se harjoittaa osaa toiminnastaan. Aputoiminimi voidaan rekisteröidä tai siihen voidaan saada yksinoikeus vakiinnuttamalla. Jos esimerkiksi yritys harjoittaa useampaa toisistaan erillistä toimintaa, kuten esimerkiksi vaikkapa autojen myyntiä ja kiinteistönhuoltoa, voidaan toista markkinoida yrityksen päätoiminimellä ja toista aputoiminimellä tai molempia varten on oma aputoiminimi. Käytettäessä aputoiminimeä sama yritys voi näyttäytyä ulospäin useammalla nimellä.

Toisen toiminimioikeuden tahallisesta loukkaamisesta voidaan tuomita sakkorangaistukseen. Lisäksi toisen toiminimioikeutta tahallisesti tai huolimattomuudellaan loukannut on velvollinen maksamaan loukatulle korvauksen toiminimen käyttämisestä sekä korvaamaan siitä aiheutuneen vahingon. Jos huolimattomuus on vain lievää, voidaan korvausta vahingosta sovitella.

TAVARAMERKKI

Tavaramerkki on tunnus joka erottaa yrityksen tuottamat tavarat ja palvelut muiden yritysten vastaavista. Tavaramerkki voi olla mikä tahansa graafisesti esitettävä merkki, kuten esimerkiksi sana, kuvio, kirjain, numero tai edellisten yhdistelmä. Lisäksi tavaramerkki voi olla tavaran tai pakkauksen ulkomuoto, iskulause tai vaikka äänimerkki.

Jos yritys onnistuu tekemään tavaramerkkinsä tunnetuksi ja arvostetuksi tavoittelemansa asiakaskohderyhmän keskuudessa, lisää tavaramerkki tuotteen arvoa, jolloin yritys mahdollisesti voi saada siitä korkeamman hinnan tai tuote käy paremmin kaupaksi. Tämän vuoksi tavaramerkki voi olla yritykselle arvokasta omaisuutta.

Yritys voi saada oikeuden tavaramerkkiinsä joko rekisteröinnillä tai vakiinnuttamalla. Suomalaista tavaramerkkirekisteröintiä haetaan kirjallisesti Patentti- ja rekisterihallituksesta. Tavaramerkin rekisteröinti on voimassa kymmenen vuotta. Rekisteröinti voidaan uudistaa aina kymmenen vuoden välein. Yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan saada ilman rekisteröintiäkin ns. vakiinnuttamalla, jos merkki on tullut yleisesti tunnetuksi yrityksen tuotteiden merkkinä yrityksen asiakaskohderyhmään kuuluvien sekä muiden alan yritysten keskuudessa. Rekisteröinti on kuitenkin varmin tapa tavaramerkin suojaamiseen Suomen alueella. Rekisteröinti antaa myös oikeuden kieltää kilpailijoita käyttämästä sekoitettavissa olevaa merkkiä samankaltaisten tuotteiden yhteydessä.

Jäljittelijöiden toimintaan puuttuminen voi olla käytännössä vaikeaa ilman rekisteröidyn tavaramerkin antamaa suojaa. Rekisteröinnillä tulee varmistaneeksi myös sen, ettei tavaramerkki loukkaa muiden aikaisemmin rekisteröityjen tavaramerkkien oikeuksia. Vain rekisteröidyn tavaramerkin yhteydessä on sallittua käyttää tunnusta ®.

Tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus käyttää kyseistä merkkiä tuotteidensa tunnuksena. Kukaan muu kuin merkin haltija ei saa käyttää tavaramerkkiä tai siihen sekoitettavissa olevaa tunnusmerkkiä. Tavaramerkin haltija voi kuitenkin korvausta vastaan antaa toiselle luvan merkkinsä käyttöön. Tällöin on kyse ns. lisensoinnista.

Toiselle kuuluvan tavaramerkkioikeuden tahallinen loukkaaminen on teollisoikeusrikos tai lievimmissä tapauksissa tavaramerkkirikkomus, joista voidaan tuomita rangaistukseen. Tavaramerkkioikeuden haltijalla on myös oikeus vaatia hyvitystä merkin luvattomasta käytöstä sekä lisäksi korvausta merkin luvattoman käytön aiheuttamasta vahingosta. Tavaramerkkioikeus voidaan irtaimen esineen tavoin myydä tai pantata luoton tms. vakuudeksi.

PATENTTI

Keksintö on oivallus siitä, että jokin asia voidaan tehdä uudella entistä paremmalla tavalla. Keksintö voi olla esimerkiksi uusi menetelmä, laite tai tuote. Keksijä voi suojata yksinoikeutensa keksintöönsä patentilla, jolla tarkoitetaan lakiin perustuvaa yksinoikeutta keksinnön ammattimaiseen hyödyntämiseen.

Patentoitavan keksinnön on oltava uusi, jolloin se eroaa olennaisesti aikaisemmin tunnetuksi tulleista keksinnöistä. Keksinnön uutuusvaatimus edellyttää myös sitä, että keksintöä ei saa julkistaa ennen patenttihakemuksen jättämistä. Keksintö on julkistettu, jos; sitä on esitelty julkisesti, jaettu esitteitä, esitelty internetissä, julkaistu lehtijuttuja jne.

Patenttia haetaan kirjallisesti Patentti- ja rekisterihallitukselta. Hakemukseen liitetään keksinnön selitys piirustuksineen. Patenttihakemus julkistetaan jos se on alustavassa käsittelyssä hyväksytty. Mikäli määräajan kuluessa patenttia vastaan ei ole esitetty väitteitä tai ne on torjuttu, keksinnölle myönnetään patentti. Patentti on voimassa 20 vuotta patenttihakemuksen päivämäärästä lukien. Jotta patentti pysyisi voimassa, siitä on maksettava vuosittain ylläpitomaksua.

Patenttihakemuksen teko vaatii asiantuntemusta, jonka vuoksi keksinnön patentoinnissa turvaudutaan tavallisesti patenttiasiamiehen asiantuntijaapuun, joka veloittaa korvauksen tekemästään työstä

Patentointi on kallista. Kotimainen patenttihakemus maksaa noin tuhannesta eurosta ylöspäin riippuen mm. patenttiasiamiehen veloittamasta korvauksesta. Lisäksi tulevat maksettavaksi patentin voimassapitämisestä maksettavat vuosimaksut, jotka nousevat patentin voimassaoloajan kuluessa. Kustannukset nousevat huomattavasti, jos keksinnölle haetaan kansainvälistä patenttia. Keksintöä ei kannattaa patentoida, jos sen arvioitu hyödyntämisaika on lyhyt tai sen liiketaloudellinen arvo on pieni verrattuna patentointikustannuksiin. Tällöin on yleensä parempi viedä tuote nopeasti markkinoille, eikä käyttää aikaa ja rahaa patentointiin.

Mikään taho ei valvo patenttioikeuksia, vaan patentinomistajan on tehtävä se itse. Patentinomistajan tulee olla yhteydessä patenttinsa rikkojaan ja hänen huolehdittava tarvittaessa eduistaan oikeusteitse. Patenttioikeusriidat ovat yleensä kalliita ja pitkäkestoisia ja niiden lopputulos on epävarma, jolloin on syytä harkita tarkkaan milloin oikeudellisiin toimiin patenttiasiassa kannattaa ryhtyä.

Toiselle kuuluvan patenttioikeuden tahallisesta loukkaamisesta voidaan tuomita rangaistus. Patentinomistaja voi myös vaatia korvauksen keksintönsä hyödyntämisestä sekä lisäksi korvauksen muusta vahingosta, jonka patenttioikeuden loukkaus on aiheuttanut.

Patenttioikeus on irtainta omaisuutta, joka voidaan myydä. Patentinomistaja voi myös antaa luvan keksintönsä hyödyntämiseen tekemällä ns. lisenssisopimuksen, jolloin käyttöluvan saanut voi yleensä sovittua korvausta vastaan hyödyntää patentoitua keksintöä. Patentin siirtämisestä tai käyttöluvan myöntämisestä on tehtävä merkintä patenttirekisteriin.

HYÖDYLLISYYSMALLI

Yksinkertaiset keksinnöt, joiden keksinnöllisyys ei välttämättä yllä patentoitavan keksinnön tasolle, voidaan suojata hyödyllisyysmallilla. Patentin tavoin hyödyllisyysmallilla suojattavan keksinnön, tulee olla uusi ja keksinnöllinen, jolloin sen pitää erota aikaisemmin tunnetuksi tulleista keksinnöistä.

Hyödyllisyysmallia haetaan Patentti- ja rekisterihallitukselta, jonka rekisteröimä hyödyllisyysmallisuoja on voimassa vain Suomessa. Hakemukseen on sisällytettävä mm. keksinnön selitys, jossa täytyy olla kaikki keksinnön ymmärtämisen kannalta välttämättömät asiat. Selityksen otsikoksi kirjoitetaan keksinnön lyhyt nimitys, kuten ” Tuulilasinpyyhkijän puhdistusväline” tai” Asuntoauton peite” yms.

Patenttia haettaessa Patentti- ja rekisterihallitus selvittää ennen patentin saamista keksinnön uutuuden. Sen sijaan hyödyllisyysmallia haettaessa Patentti- ja rekisterihallitus ei tutki suojattavan keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä, jonka vuoksi hyödyllisyysmallin saa rekisteröityä patenttia, helpommin nopeammin ja edullisemmin.

Hyödyllisyysmallia voidaan hakea sellaisillekin keksinnöille, joiden ero tunnettuihin ratkaisuihin verrattuna on pieni ja joille ei ehkä saisi patenttia. Hyödyllisyysmalli on halvempi kuin patentti, mutta sen suoja kilpailijoita vastaan on kuitenkin yhtä hyvä, edellyttäen, että keksintö on uusi.

Hyödyllisyysmallisuoja voi olla hyvä vaihtoehto sellaistenkin keksintöjen suojaamiseen, joille ei kannata hakea patenttia korkeiden patentointikustannusten vuoksi. Jos keksintö on esimerkiksi uusi tuote, voi hyödyllisyysmallilla estää sen, etteivät kilpailijat tule samalla tuotteella samoille markkinoille.

Koska Patentti- ja rekisterihallitus ei tutki hyödyllisyysmallihakemuksen kohteena olevan keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä, siirtyy vastuu selvittämisestä hyödyllisyysmallin hakijalle. Jos hyödyllisyysmallilla suojataan keksintö, joka on jo ennestään tunnettu voi, kuka tahansa milloin tahansa vaatia hyödyllisyysmallin julistamista mitättömäksi sen perusteella, että keksintö ei ole uusi ja siltä puuttuu vaadittava keksinnöllisyys.

Hyödyllisyysmallin hakija voi selvittää keksintönsä uutuutta Internetissä olevien patenttitietokantojen, kuten kattavan Espacenet-tietopankin tai Patentti- ja rekisterihallituksen PatInfo tietokannan avulla. Myös Internetin hakukoneita voi hyödyntää keksinnön uutuuden selvittämisessä. Hyödyllisyysmallin hakija voi myös pyytää Patentti- ja rekisterihallitukselta maksullista hyödyllisyysmallin tutkimusta, jonka tulosten perusteella hakija voi itse arvioida keksintönsä uutuutta ja keksinnöllisyyttä.

Hyödyllisyysmallin rekisteröinti on voimassa neljä vuotta hakemuksen tekemispäivästä, ellei rekisteröintiä sitä ennen mitätöidä. Rekisteröinti voidaan uudistaa ensimmäisen neljän vuoden jälkeen toiseksi nelivuotiskaudeksi ja sen jälkeen vielä kahdeksi vuodeksi. Rekisteröinti voi siis olla voimassa enintään kymmenen vuotta.

Hyödyllisyysmallisuojan haltijan on itse valvottava yksinoikeuttaan keksintöönsä. Jos joku loukkaa myönnettyä hyödyllisyysmallioikeutta, haltijan kannattaa loukkauksen havaittuaan ottaa yhteyttä oletettuun loukkaajaan. Jos sopuun ei muuten päästä, voi loukkaajan haastaa Markkinaoikeuteen.

Hyödyllisyysmallioikeuden tuottaman yksinoikeuden tahallisesta loukkaamisesta voidaan tuomita rangaistus. Lisäksi hyödyllisyysmallioikeuden haltijalla on oikeus vaatia hyvitystä keksintönsä oikeudettomasta käytöstä sekä korvausta oikeudettoman käytön mahdollisesti aiheuttamasta vahingosta.

MALLIOIKEUS

Mallisuojalla voidaan suojata esineen ulkomuoto. Mallisuojaa voidaan hakea käyttö- ja koristeesineille sekä tavaran osalle. Suojata voidaan esimerkiksi kirves, tuoli, pakkaus, vaatekappale, elintarvike, pullon korkki jne. Suojan kohteena voi myös olla tavaran epäitsenäinen osa jota ei voi irrottaa tavarasta sitä rikkomatta, kuten kankaan kuvio tai kahvikupin korva tms. Mallisuoja kohdistuu pelkästään esineen ulkomuotoon eikä esimerkiksi teknisiin ratkaisuihin.

Mallisuojan saaminen edellyttää, että malli eroaa olennaisesti aikaisemmin tunnetuksi tulleista. Mallisuoja antaa mallioikeuden haltijalle yksinoikeuden valmistaa, maahantuoda ja myydä tavaroita, jotka ulkomuodoltaan eivät olennaisesti eroa mallista.

Mallisuojaa haetaan Patentti- ja rekisterihallitukselta ja hakemukseen on liitettävä mallin kuva ja mainittava tavarat, joita varten mallisuojaa haetaan. Samoin hakemuksessa on mainittava henkilö, joka on mallin luonut.

Jos mallisuojaa hakee joku muu kuin mallin luoja, on hakemuksessa myös selvitettävä hänen oikeutensa malliin. Mallisuoja on voimassa viisivuotta ja se voidaan uudistaa neljästi viideksi vuokesi kerrallaan. Yhteensä mallisuoja voi siis olla voimassa enimmillään 25 vuotta. Jos malli on moniosaisen tavaran ns. varaosa, joka on tarkoitettu tavaran korjaamiseen, on suoja-aika kuitenkin enintään 15 vuotta.

Mallioikeuden tahallisesta loukkaamisesta rangaistaan ja mallioikeuden haltijalla on myös oikeus saada hyvitystä mallinsa luvattomasta käytöstä sekä korvausta luvattoman käytön hänelle mahdollisesti aiheuttamasta vahingosta.