Oikeudenkäynti

Asian käsittelyä tuomioistuimessa sanotaan oikeudenkäynniksi. Yleisissä tuomioistuimissa käsiteltävät asiat ovat joko riita- tai rikosasioita. Riita-asian oikeudenkäynnissä ratkaistaan kahden osapuolen välinen oikeusriita, joka voi olla esimerkiksi henkilön vaatimus saada toiselta vahingonkorvausta.

Rikosasian oikeudenkäynnissä osapuolina ovat syyttäjä ja rikoksesta epäilty henkilö. Tuomioistuin ratkaisee onko rikoksesta epäilty syyllistynyt siihen rikokseen, josta häntä syytetään ja määrää rikoksesta rangaistuksen tai vapauttaa henkilön syytteestä. Asianomistajana oikeudenkäynnissä on myös rikoksen uhri omine vaatimuksineen.

Riita-asian oikeudenkäynti

Riita-asiassa on kyse yksityisten ihmisten tai yritysten välisten erimielisyyksien ratkaisemisesta. Jos henkilöllä mielestään on lakiin perustuva oikeus vaatia toiselta jotain suoritusta, johon tämä ei suostu vapaaehtoisesti, voi hän viedä asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Vaatimus voi liittyä esimerkiksi; velan maksuun, sopimusrikkomukseen, vahingonkorvaukseen tai perusteettomasti saadun edun palauttamiseen.

Asia tulee vireille silloin, kun vaatimuksen esittäjä eli kantaja toimittaa käräjäoikeuden kansliaan kirjallisen haastehakemuksen. Siinä on mm. selvitettävä, mitä vaaditaan ja keneltä sekä perusteltava vaatimukset. Vaatimusten kohteena olevalle henkilölle eli vastaajalle käräjäoikeus toimittaa haasteen joko postitse tai haastemiehen välityksellä.

Vastaajaa pyydetään vastaamaan kirjallisesti haasteeseen määräajan kuluessa. Vastaajan on vastauksessaan ilmoitettava myöntääkö vai kiistääkö hän haasteessa esitetyt vaatimukset. Kiistäessään vaatimukset joko kokonaan tai osittain, hänen on esitettävä kiistämisen perusteet sekä ilmoitettava ne todisteet, joilla hän aikoo näyttää asian toteen.

Jos vastaaja jättää vastaamatta haasteeseen, asia ratkaistaan yleensä kantajan vaatimusten mukaisesti yksipuolisella tuomiolla, jolloin asian käsittely päättyy tähän. Näin käytännössä tapahtuu useimpien riita-asioiden kohdalla.

Jos vastaaja vastauksessaan kiistää häneen kohdistetut vaatimukset, asia muuttuu riitaiseksi ja sen käsittely oikeudessa jatkuu. Käsittelyn edetessä tuomarin tehtäviin kuuluu sovinnon mahdollisuuden selvittäminen. Jos sovinto osapuolten välillä syntyy käräjäoikeus voi vahvistaa sen. Jos sovintoon ei päästä käräjäoikeus lopulta ratkaisee asian niiden todisteiden perusteella, joita osapuolet ovat sille esittäneet. Riita-asiassa ketään ei tuomita rangaistukseen, vaan käräjäoikeus ratkaisee, mikä on lain mukainen lopputulos.

Rikosasian oikeudenkäynti

Rikos on teko tai laiminlyönti, josta on laissa säädetty rangaistus. Mahdollisesta rikoksesta voi rikoksen kohteeksi joutunut tai muu rikoksen havainnut henkilö tehdä poliisille ilmoituksen. Mikäli poliisi arvioi, että asiassa syytä epäillä rikosta suoritetaan esitutkinta. Asianomistajarikoksia ovat sellaiset rikokset, jotka poliisi tutkii vain, jos uhri vaatii tekijälle rangaistusta. Tällaisia ovat esimerkiksi näpistykset ja vahingonteot. Suurin osa rikoksista on virallisen syytteen alaisia, jotka poliisi tutkii aina niistä tiedon saatuaan.

Esitutkinnassa poliisi selvittää, mitä on tapahtunut, ketkä ovat asian osapuolet sekä mitkä ovat rikoksen aiheuttamat vahingot. Esitutkinnan päätyttyä tutkinnassa kertyneestä aineistosta laaditaan esitutkintapöytäkirja, joka toimitetaan syyttäjälle syyteharkintaa varten. Poliisi voi myös päättää esitutkinnan saattamatta asiaa syyttäjän käsiteltäväksi, jos tutkinnassa on selvinnyt, ettei rikosta ole tehty.

Syyttäjä päättää syytteen nostamisesta asiassa. Syyte nostetaan, jos sen tueksi on todennäköiset syyt, jolloin syyttäjä vie asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Syyttäjä voi myös päättää, että syytettä ei nosteta. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos rikos on vähäinen tai siitä ei ole näyttöä eli sitä ei voida todistaa. Syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta myös silloin, kun rikoksen tekijä ja uhri ovat tehneet sovinnon.

Syyttäjän rooli on vaatia valtion edustajana rangaistusta henkilölle, jonka epäillään syyllistyneen rikokseen. Käräjäoikeus käsittelee asian ja hyväksyy tai hylkää syyttäjän esittämän syytteen. Käsittelyn jälkeen käräjäoikeus antaa asiasta tuomion. Rikokseen syylliseksi todettu tuomitaan rangaistukseen sekä mahdollisesti maksamaan korvausta rikoksen uhrille.

MUUTOKSENHAKU

Oikeuden päätökseen tyytymätön asianosainen voi hakea siihen muutosta valittamalla ylempään oikeusasteeseen. Käräjäoikeuden ratkaisusta voi valittaa hovioikeuteen. Menettelyn ensimmäinen vaihe on tyytymättömyyden ilmoittaminen käräjäoikeudelle seitsemän päivän kuluessa päätöksestä. Tämän jälkeen muutoksenhakijan on 30 päivän kuluessa käräjäoikeuden päätöksestä toimitettava käräjäoikeudelle hovioikeudelle osoitettu valituskirjelmä. Jos tyytymättömyyden ilmoitus ja valituskirjelmä eivät ole määräajassa käräjäoikeudella, sen ratkaisu tulee lainvoimaiseksi. Valitusaikana käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.

Kun käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta valittamalla, tarvitaan jatkokäsittelylupa. Jatkokäsittelylupajärjestelmä merkitsee, että kaikista käräjäoikeuden päätöksistä voi valittaa hovioikeuteen, mutta hovioikeus ottaa täystutkintaan vain ne asiat, joille se on myöntänyt jatkokäsittelyluvan. Hovioikeuden on myönnettävä jatkokäsittelylupa, jos on aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta tai jos asian jatkokäsittely on tärkeää lain soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa asioissa tai jatkokäsittelylle on muu painava syy. Luparatkaisu tehdään kirjallisen aineiston perusteella. Jos jatkokäsittelylupaa ei myönnetä, käräjäoikeuden ratkaisu jää pysyväksi.

Jos jatkokäsittelylupa myönnetään, hovioikeus jatkaa asian käsittelyä. Valittajan vastapuolelta pyydetään vastaus. Hovioikeus voi myös pyytää asianosaisilta lausumia. Useimmat asiat ratkaistaan hovioikeudessa kirjallisessa menettelyssä, jossa asianosaiset eivät ole läsnä. Jos asiassa järjestetään suullinen käsittely, hovioikeus kutsuu valittajan ja mahdolliset muut asianosaiset paikalle. Hovioikeuden ratkaisut ovat heti täytäntöönpanokelpoisia. Esimerkiksi maksettavaksi määrätty velka voidaan viedä heti ulosottoon perittäväksi.

Hovioikeuden antamaan ratkaisuun voidaan hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta, jolta on saatava lupa valittamiseen. Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Valitusluvan korkeimpaan oikeuteen voi saada vain jos vastaavan kaltaisista tapauksista ei ole olemassa aiempaa ennakkopäätöstä, tai jos luvan myöntämiseen on painava syy esimerkiksi asiassa tapahtuneen oikeudenkäynti- tai muun virheen vuoksi.

Ennakkopäätöksiä annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten tapausten varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.

Jos valituslupaa ei myönnetä, asian käsittely päättyy ja muutoksenhaun kohteena oleva hovioikeuden ratkaisu jää pysyväksi. Korkein oikeus myöntää valitusluvan alle 10 prosentissa hakemuksista. Jos korkein oikeus myöntää valitusluvan, asia käsitellään korkeimmassa oikeudessa, jonka ratkaisu asiassa on lopullinen.

OIKEUDENKÄYNNIN KUSTANNUKSET

Oikeudenkäynti aiheuttaa sen osapuolelle kustannuksia; joita ovat oikeudenkäyntimaksu, todistajille maksettavat korvaukset sekä yleensä suurimpana kustannuksena oikeudenkäyntiavustajan palkkio.

Oikeudenkäynnin osapuolella on tuomioistuimessa yleensä lainoppinut oikeudenkäyntiavustaja, vaikka laki ei sitä edellytäkään. Oikeudenkäynnin osapuoli kustantaa itse lainopillisen apunsa, ellei hänelle ole myönnetty oikeusapua.

Riita-aisan oikeudenkäynnissä hävinnyt osapuoli velvoitetaan yleensä korvaamaan omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulut voivat nousta korkeiksi, minkä vuoksi kuluriski voi nostaa kynnystä viedä asia oikeuteen, vaikka oikeussuojan tarve olisikin olemassa.

Rikosasiassa rikokseen syylliseksi todettu henkilö joutuu yleensä korvaamaan kaikki oikeudenkäynnistä valtiolle aiheutuneet kustannukset. Lisäksi hänet voidaan tuomita maksamaan rikoksen uhrille vahingonkorvausta. Syytteestä vapautetun henkilön kohtuulliset oikeudenkäyntikulut korvataan valtion varoista.