Yrittäjälle, ei ole olemassa yhtä yleispätevää määritelmää. Eri yhteyksissä eri tahot tulkitsevat eri tavalla sen kuka on yrittäjä. Toisinaan tilanne saattaa olla sellainen, että jonkun tulkinnan mukaan henkilöä pidetään yrittäjänä ja jonkun toisen tulkinnan mukaan taas ei.
Arvioitaessa yleisen työoikeuden näkökulmasta sitä, pidetäänkö suoritettua työtä itsenäisenä yrittämisenä vai työsuhteessa tehtynä työnä, ratkaisevaa on se onko työn teettäjällä työnjohto ja valvontaoikeus työn suorittamiseen, vai maksaako hän pelkästään työn lopputuloksesta.
Silloin kun työn tilaajalla on työnjohto ja valvontaoikeus työhön, kyseessä on työsuhde ja vastaavasti silloin, kun työn tilaajalla ei ole työnjohto ja valvontaoikeutta on kyseessä itsenäinen yrittäminen. Työn suorituspaikalla ei ole varsinaisesti merkitystä sille, pidetäänkö työtä yrittämisenä vai työsuhteessa tehtynä työnä. Työnantajan johto- ja valvontaoikeus voi olla olemassa vaikka työntekijä tekisi työtään kotona tai jossain muussa itse valitsemassaan paikassa.
Eläkelaeissa on omat määritelmänsä sille, pidetäänkö henkilöä yrittäjänä vai työntekijänä. Yrittäjät vakuutetaan yrittäjien eläkelain YEL mukaan, kun puolestaan työntekijät työntekijän eläkelain TyEL mukaan.
Yrittäjien eläkelain mukaan vakuutettava yrittäjä on; yksityinen elinkeinonharjoittaja eli ns. toiminimi yrittäjä ja hänen puolisonsa, joka tekee yritykselle työtä ilman palkkaa, avoimen yhtiön osakas, kommandiittiyhtiön vastuunalainen osakas, tai osakeyhtiön johtavassa asemassa oleva osakas, joka omistaa yksin vähintään 30 % tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa vähintään 50 % yhtiön osakkeista. Yrittäjäeläkelain piiriin kuulumisen edellytyksenä on, että henkilö työskentelee yrityksessä ja että hänen työpanoksensa määrä ylittää vuosittain vahvistettavan vähimmäismäärän.
Työttömyysturvalaissa yrittäjäksi tulkitsemisen kynnys on kaikkein matalin. Työttömyysturvalaissa yrittäjäksi katsotaan sellainen henkilö, joka toimii itsenäisenä elinkeinonharjoittajana omalla toiminimellä.
Yrittäjäksi katsotaan myös henkilö joka työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään on vähintään 15 prosenttia tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Henkilön katsotaan olevan johtavassa asemassa yrityksessä silloin, kun hän on osakeyhtiön toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen tai on muussa yrityksessä vastaavassa asemassa.
Vaikka henkilö ei työskentelisikään osakeyhtiössä johtavassa asemassa, tulkitaan hänet yrittäjäksi, jos hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on määräysvalta osakeyhtiössä tai muussa yrityksessä (esimerkiksi kommandiittiyhtiössä vastuunalainen yhtiömies, avoimen yhtiön yhtiömies).
Verotuksessa yrittäjän ja palkansaajan välinen rajanveto voi olla tulkinnanvarainen. Yrittäjänä toimimisen mallit ja tavat ovat laajentuneet ja monipuolistuneet yhteiskunnan kehittymisen myötä. Verottajan arvioidessa sitä, onko kyseessä itsenäinen yritystoiminta vai työsuhde, ratkaisevaa on yrittäjäriskin olemassaolo. Jos toimintaan sisältyy yrittäjäriski, on kyseessä yritystoiminta ja päinvastaisessa tapauksessa työsuhde.
Toiminnan, joka vaatii investointeja, tulkitaan yleisesti sisältävän yrittäjäriskin. Yrittäjänä voidaan pitää myös henkilöä, joka tarjoaa omaan ammattitaitoon perustuvia palveluja, vaikka toiminta ei edellyttäisi mainittavaa pääomansijoitusta. Ratkaisevia seikkoja yrittäjäriskin olemassaolon ja yrittäjäksi tulkitsemisen kannalta ovat tällöin toiminnan laajuus ja julkisuus, jolloin toimeksiantoja on useita eri asiakkailta. Palveluntarjoajan pyrkimystä toimia yrittäjänä osoittaa myös se, että hän on ilmoittautunut verohallinnon ennakkoperintärekisteriin.
Palkan ja työkorvauksen eli yrittäjätulon rajanvetoon vaikuttavat monet tekijät. Ratkaisu tehdään kokonaisarviointina. Epäselvissä tapauksissa toiset seikat voivat puoltaa työsuhteen olemassaoloa, toiset yrittäjyyttä. Tällaisissa tilanteissa ratkaisua ei voi tehdä minkään yksittäisen kriteerin perusteella.
Henkilön päätös ryhtyä yrittäjäksi syntyy yleensä monen tekijän vaikutuksesta. Nämä tekijät voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
Yrittäjän yleiset taustatekijät
Henkilötekijät
Henkilön elämäntilanne
Yrittäjäksi ryhtymisen taustatekijöillä tarkoitetaan henkilön sosiaalista taustaa ja aikaisempaa työkokemusta. Yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttaa henkilön aikaisempi tietoisuus yrittäjyydestä. Yrittäjiksi ryhtyvillä on usein aikaisempaa kokemusta yritystoiminnasta. Tämä kosketus voi tulla vanhempien yritystoiminnan kautta tai yrittäjyyttä edeltävissä työtehtävissä.
Yrittäjävanhempien osuus on korostunut kaikissa aihetta käsittelevissä tutkimuksissa hyvin selvästi. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa todettiin että uusista yrittäjistä puolella oli kosketusta yrittäjyyteen vanhempien yrittämisen kautta. Useat yrittäjyystutkijat katsovat, että yrittäjäperheessä tai yrittäjämyönteisessä yhteisössä kasvaminen vaikuttaa henkilön arvoihin, asenteisiin ja uskomuksiin yrittäjyyttä lisäävällä tavalla. Parhaiten yrittäjyyteen pääsee sisälle seuraamalla pienestä pitäen yrittäjien toimintaa lähietäisyydeltä ja osallistumalla siihen. Yrittäjien lähellä kasvaneet ihmiset saattavat samaistua yrittäjämäiseen rooliin esikuvien kautta.
Tyypillinen pienyrittäjä on saanut ammatillisen koulutuksen. Valmistuttuaan hän on saanut paikan koulutustaan vastaavalla alalla. Toisen palveluksessa hän on ollut joitakin vuosia ja on oppinut alan ammattitaidon. Vähitellen syntyy ajatus oman yrityksen perustamisesta. Tyypillinen pienyrittäjä on yleensä jo nuorena oppinut tekemään töitä.
Elämäntapatutkimuksissa on pohdittu syitä yrittäjäksi ryhtymiselle. Yrityksen perustamista edeltävän työkokemuksen on todettu olevan tärkeä tekijä yrittäjäksi ryhtymisessä. Yritystoiminta voi olla jatkoa palkkatyölle.
Yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttavilla henkilötekijöillä tarkoitetaan yksilön luonteenpiirteitä ja henkilökohtaisia ominaisuuksia. Ne vaikuttavat osaltaan siihen millaisia valintoja henkilö suorittaa päättäessään omasta työurastaan.
Yksittäisiä luonteenpiirteitä tarkasteltaessa on havaittu eräiden seikkojen vaikuttavan yrittäjyyteen. Yrittäjäksi ryhtyvät uskovat pystyvänsä itse vaikuttamaan menestykseensä. Näiden henkilöiden kohdalla on kyse hyvästä itseluottamuksesta, vahvasta uskosta omaan toimintaan ja sen mahdollisuuksiin.
Yrittäjillä on usein halu itse hallita asioita. Hän ajattelee olevansa oman onnensa seppä ja hänellä on selkeä näkemys siitä, mitä hän haluaa olla. Työsuhdeprofiilin ihminen puolestaan ajattelee olevansa muiden ihmisten ja olosuhteiden armoilla.
Yrittäjien on todettu olevan muuta väestöä suoriutumishaluisempia. Sama pätee eräisiin muihinkin ryhmiin, kuten esimerkiksi urheilijoihin, tutkijoihin jne. Korkean suoriutumistarpeen omaava henkilö pyrkii työssään jatkuvasti parempiin tuloksiin. Tässä yhteydessä voidaan puhua ammattiylpeydestä tai näyttämisen halusta. Useimmilla on korkea suoriutumismotivaatio jollakin elämän alueella. Joku purkaa suoriutumistarpeensa tekemällä käsitöitä ja toinen taas valokuvausharrastuksessa. Yrittäjille ominaista on nimenomaan se, että korkea suoritusmotivaatio tulee esille työssä ja korkea suoritusmotivaatio on erittäin pitkäjänteistä.
Yrittäjien arvomaailma syntyy ympäristön vaikutuksesta, joka jättää jälkensä myös arvojen ja asenteiden tasolle. Yrittäjät arvostavat erityisen selvästi itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Hän kykenee sietämään epävarmuutta. Tarve sosiaalisiin kontakteihin on olemassa ja yrittäjän tulee olla sosiaalisesti ulospäin suuntautunut. Yrittäjien on oltava valmis luomaan uusia ideoita ja vastaamaan joustavasti muutoksiin ympärillään
Yrittäjäksi ryhtyy usein sellainen henkilö, jolla vallitsee epäsuhde henkilökohtaisten ominaisuuksien ja sosiaalisen aseman välillä. Yrittäjyys on hänelle mahdollisuus sosiaalisen arvostuksen hankkimiseen.
Yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttavilla tilannetekijöillä tarkoitetaan sitä välitöntä elämäntilannetta, jossa yrittäjyyttä harkitseva elää. Tilannetekijät voivat olla myönteisiä eli ns. vetäviä tai kielteisiä eli työntäviä tekijöitä.
Myönteiset vetävät syyt ovat niitä toivottuja asioita, jotka on mahdollista saavuttaa ryhtymällä yrittäjäksi. Näitä ovat esimerkiksi yrittäjyyden mahdollistama itsenäisyys ja riippumattomuus sekä mahdollisuus itsensä toteuttamiseen ja oman erityisosaamisen hyödyntämiseen yrittäjänä.
Myönteisiä, yrittäjyyteen vetäviä tekijöitä ovat myös mm. yhteiskunnan luomat edellytykset yritystoiminnalle, kuten esimerkiksi starttiraha, julkiset neuvonta- ja koulutuspalvelut jne. Lisäksi vallitseva asenneilmasto yrittäjyyttä kohtaan vaikuttaa yrittäjyyteen vetävästi.
Eräs merkittävä yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttava tekijä on sattuma. Henkilölle tulee hänestä riippumattomista syistä johtuen poikkeuksellisen hyvä tilanne aloittaa oma yritys, jolloin hän tarttuu tilaisuuteen.
Kielteisinä yrittäjyyteen työntävinä tekijöinä pidetään tavallisimmin työttömyyttä ja työttömyyden uhkaa, viihtymättömyyttä nykyisessä työssä, etenemismahdollisuuksien puutetta, heikkoa sosiaalista asemaa, sekä huonoa sopeutumista alaiseksi.
Päätökselle lähteä yrittäjäksi antaa usein kimmokkeen joku erityinen tapahtuma, joka murtaa pidäkkeet entiseen. Ratkaisevana tekijänä voi esimerkiksi olla ikäkausikriisi tai muu henkinen murros. Jos omaiset ja tuttavat suhtautuvat yrittäjyyteen kielteisesti ja epäillen, se vaikuttaa todennäköisesti sitä harkitsevan ajatuksiin. Aikomus ryhtyä yrittäjäksi syntyy jos yrittäjyyden tarjoamat edut näyttävät riittävän houkuttelevilta sen vaatimiin ponnistuksiin ja ”uhrauksiin” nähden.
Yrittäminen lähtee halusta yrittämiseen. Jos yrittäjäksi lähdetään ainoastaan sen vuoksi, että muita työllistymisvaihtoehtoja ei ole tarjolla, eivät menestymisen mahdollisuudet tällöin yleensä ole kovin hyvät ja näiden yrittäjien yritykset jäävät muita todennäköisemmin lyhytikäisiksi.
Yritystoiminta saa alkunsa ideasta, josta voidaan kehittää markkinoilla elinkelpoinen liikeidea. Kannattavan liikeidean olemassaolo on edellytys yritystoiminnan menestymiselle. Yritysidea voi löytyä monella eri tavalla. Usein yritysidea liittyy yrittäjäksi ryhtyvän aikai-sempaan työhön tai harrastuksiin. Joskus yritysidea voidaan hankkia valmiina yritysoston tai franchising yrittäjäksi ryhtymisen muodossa.
Yrittäjäksi ryhtyminen edellyttää vahvaa ammattitaitoa yrityksen toimialalta. Tämä ammattitaito on yleensä hankittu alan aikaisemman työkokemuksen kautta. Ammattitaito voi myös olla peräisin yrittäjäksi ryhtyvän ammatillisesta koulutuksesta tai joskus myös harrastus-toiminnasta.
Oman alan ammattitaidon lisäksi yrittäjältä vaaditaan monipuolista osaamista yritystoiminnan eri osa-alueilta. Hänen tulee hallita yrityksen ostotoiminta, tuotteen valmistus, markkinointi, yrityksen talousasiat jne. Silloin kun yrittäjällä on työntekijöitä, hänellä tulee myös olla ihmisten johtamisessa tarvittavia esimiestaitoja.
Yritystoiminnassa hyödyllisiä henkilökohtaisia ominaisuuksia on useita ja kenelläkään eivät kaikki nämä ominaisuudet ole vahvoja. Yhtä yrittäjältä vaadittavaa persoonallisuustyyppiä ei myöskään ole olemassa, koska kaikki yrittäjät ovat erilaisia. Yrittäjällä pitäisi kuitenkin olla riittävästi niitä henkilökohtaisia ominaisuuksia, joita yrittämisessä tarvitaan.
Yritystoiminnassa syntyy aina jonkin verran menoja ennen kuin tuotteiden myynnistä saadaan tuloja asiakkailta. Näiden alkuvaiheen yrityksen perustamismenojen sekä ja toimintamenojen kattamiseen yrityksen perustaja tarvitsee alkupääomaa. Tarvittavan alkupääoman tarve vaihtelee suuresti riippuen siitä millaista yritystoimintaa ollaan perustamassa.
Pienimmillään alkupääoman tarve on yleensä silloin, kun yrittäjä ryhtyy myymään omaa henkilökohtaista osaamistaan yritystoiminnan muodossa, eikä merkittäviä investointeja koneisiin, rakennuksiin tai toimitiloihin tarvita. Toki myös näissä tapauksissa yrityksen perustamisesta aiheutuu kertaluonteisia menoja ja yrityksen tunnetuksi tekeminen ja ensimmäisten asiakkaiden hankinta vaatii panostuksia markkinointiin. Lisäksi asiakkailta saatavia suorituksia tuotteiden myynnistä joudutaan yleensä odottamaan jonkin aikaa yrityksen perustamisen jälkeen.
Yrityksellä tulee myös koko ajan olla riittävä maksuvalmius yllättävien menojen varalta.
Pääoman tarve on suurempi niissä yrityksissä, joissa pääomaa tarvitaan edellä mainittujen lisäksi koneiden, laitteiden, toimitilojen ja myytävien tuotteiden tai raaka-aineiden alkuvaraston hankintaan.
Henkilökohtaisilla yrittäjäominaisuuksilla tarkoitetaan niitä yksilön luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia, jotka auttavat häntä menestymään yrittäjänä.
Luovuus ja kekseliäisyys ovat yrittäjyyden keskeinen ominaispiirre ahkeruuden ohella. Kilpailun uhka on voitettavissa jatkuvalla ideoinnilla. Samalla on seurattava markkinoita eli asiakkaiden mielenliikkeitä tarkasti. Omasta ideasta ja kyvystä sen toteuttamiseksi on pyrittävä löytämään se ainutlaatuisuus, jota muiden on kaikkein vaikein jäljittää.
Pitkäjänteisyyttä, sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä yrittäjä tarvitsee, koska hyvänkin tuotteen läpivienti markkinoille voi vaatia aikaa. Nämä ominaisuudet ovat tarpeen myös sen vuoksi, että tulorahoitus on tavallisesti hyvinkin suuresti vaihteleva. Välillä voi mennä pitkiäkin aikoja ennen kuin rahaa saadaan asiakkailta. Yrittäjän on oltava sinnikäs eli kestettävä suuriakin muutoksia luovuttamatta. Samalla hänen on kuitenkin oltava sopeutumiskykyinen ja joustava muuttuvien olojen keskellä.
Sosiaalisten ja seurallisten yrittäjien on havaittu menestyvän eristäytyviä ja pidättyviä yrittäjiä paremmin. Hyvät ihmissuhdetaidot ovat siten eräs menestyvän yrittäjän ominaisuus.
On myös todettu, että yrittäjänä menestyminen on yhteydessä henkilön suoritustarpeeseen (kunnianhimo). Henkilöt, joilla on korkeampi suoritustarve, ovat taipuvaisempia asettamaan itselleen haasteita. Tällaiset henkilöt mieluummin pyrkivät työskentelemään ongelmien ratkaisemiseksi kuin jättävät ratkaisun riippumaan sattumasta tai muista ihmisistä. Tällaisille henkilöille on luonteenomaista, että he miettivät, miten he voisivat tehdä asioita aikaisempaa paremmin.
Eri ihmisillä on hyvin erilainen käsitys omista vaikutusmahdollisuuksistaan. Toisessa ääripäässä on henkilöt, jotka uskovat että he voivat itse vaikuttaa omaan kohtaloonsa ja että he voivat ohjata asioita tahdonvoiman ja taidon avulla. Toisessa ääripäässä puolestaan ovat henkilöt pitävät itseään passiivisina välikappaleina ja katsovat, että heidän elämäänsä ohjaavat ulkopuoliset voimat kuten onni, sattuma ja voimakkaat henkilöt tai organisaatiot. Itseensä uskovien henkilöiden on todettu menestyvän yrittäjinä.
Yrittäjän täytyy pystyä herättämään luottamusta verkostossaan ja asiakkaissaan. Asiakkaan luottamusta ei voi saavuttaa ilman luotettavuutta ja uskottavuutta.
Yrittäjän on hyvä olla suunnitelmallinen ja tavoitteellinen . Tällöin hän kykenee johtamaan yritystään tehokkaasti ja määrätietoisesti valitsemaansa suuntaan.
Yrittäjällä pitäisi myös tarvittaessa olla nöyryyttä tunnustaa sekin tosiasia, että jokin idea ei mene läpi lainkaan, vaan se kaipaa muutosta tai kokonaan vaihtamista. Tämä markkinoista oppimisen kyky on tärkeää yrittäjälle. Nöyryys on tarpeen myös siinä mielessä, että ei milloinkaan suhtaudu asiakkaisiin ylimielisesti.
Yrittäjän on aistittava, mitä ajassa liikkuu kyetäkseen ennakoimaan tulevan kehityksen ja toimimaan silloin, kun on oikea aika. Tietoa ympäröivästä maailmasta on pystyttävä ottamaan vastaan kaikkialta ja sulattamaan se omaksi henkiseksi pääomaksi. Näin voi välttää ajastaan jälkeen jäämisen, mikä ennen pitkää johtaa putoamiseen markkinoilta.
Yrittäjällä on oltava halua kehittää ja oppia uutta koko ajan. Kaikki kokemus, hankittu tieto ja opittu taito ovat henkistä pääomaa, joka tulee yrittäjän hyväksi. Yrittäjällä on lisäksi oltava valmiutta oppia erehdyksistä.
Yrittäjä joutuu toimimaan niin moniin tahoihin nähden samanaikaisesti, että painetta, stressiä, on pakko oppia sietämään melkoinen määrä.
Kontaktit eri tahoille ja sieltä tulevat ristikkäispaineet voivat asettaa yrittäjän järjestelmällisyyden koetukselle. On pystyttävä laittamaan asiat tärkeys- ja aikajärjestykseen. Muuten on edessä nopeasti töiden kasaantumien ja kaaos.
Yrittäjällä on oltava kykyä ja halua kestää riskejä. Yrittäjän ei kuitenkaan tarvitse olla peloton riskiottaja, vaan riskinottokyky on opittava ominaisuus, joka kehittyy yrittäjyyden mukana. Riskinottokyky liittyy optimistiseen asenteeseen ja perusluottamukseen siitä, että asiat voidaan aina ratkaista tavalla tai toisella.
Riskien ottaminen on optimoitava, mutta ei maksimoitava asia. Yrittäjälle riski ei saa olla pääsääntöisesti negatiivinen käsite. Hallittu riskinotto on yrittäjätoimintaan olennaisesti kuuluva tekijä, joka myös mahdollistaa hyvän tuloksen ja yrityksen kehittymisen. Varmuus on voiton vihollinen, mutta holtiton riskinotto on väärää yltiöpäisyyttä.
Epävarmuuden sietokyky liittyy riskinottokykyyn. Alkavan yrittäjän ei kuitenkaan ole syytä vaipua epätoivoon, vaikka epävarmuuden sietokyky olisi aluksi hyvinkin alhainen, koska se kasvaa itsestään yrittäjyyden aikana. Yrittäjälle jatkuva muutos ja epävarmuus ovat arkipäivää ja pian se alkaa tuntua luonnolliselta.
Kun lueteltuja yrittäjältä ”vaadittuja” ominaisuuksia tarkastelee yhtenä kokonaisuutena, huomaa, että vaatimukset ovat melkoiset. Ne mahtuvat harvoin yhden ja saman henkilön persoonaan. Kenelläkään tuskin on kaikkia yrittämisessä hyödyllisiä ominaisuuksia. Ominaisuudet ovat pikemminkin tavoite. Heikot puolet pitää vain korvata vastaavasti toisilla vahvoilla tekijöillä. Molemmat on kuitenkin ensin tunnistettava.
Yrittäjäominaisuuksia tarkasteltaessa voi miettiä, miten niitä voitaisiin kehittää. Tärkeää on omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen. Menestyvillä yrittäjillä on yksi yhteinen piirre: he ovat kaikki erilaisia. Yrittäjien välillä on vaihtelua aivan yhtä paljon kuin yrittäjien ja ei yrittäjien välillä.
MILLAISTA ON OLLA YRITTÄJÄ ?
Yrittäjänä oleminen ja yrittäjän työ eroaa monessa suhteessa palkkatyöstä. Yrittäjän työhön liittyvät erityispiirteet voidaan kokea samanaikaisesti joko myönteisinä tai kielteisinä riippuen henkilöstä.
Yrittäjän yrityksestään saama tulo riippuu yrityksen kannattavuudesta, jonka määrää yritystoiminnan tulojen ja menojen erotus. Menot ovat yleensä tuloja helpommin ennakoitavissa, mutta myös niiden suhteen voi joskus tulla yllätyksiä. Tulot voivat vaihdella paljonkin eri ajankohtina. Joinakin kuukausina tuloja voi kertyä vähemmän ja joinakin toisina puolestaan enemmän. Tulojen ja menojen epävarmuudesta ja epäsäännöllisyydestä johtuen, yrittäjä ei tiedä tarkasti etukäteen kulloinkin yrityksestään saamansa tulon määrää. Yrittäjän on huomioitava tämä seikka oman henkilökohtaisen taloutensa suunnittelussa.
Yrittäjällä ei ole palkkatyöstä tuttuja selkeitä työaikoja. Tämä voi antaa yrittäjille enemmän vapauksia, mutta samalla se saattaa myös olla melkoinen haaste, joka voi johtaa rajanveto ongelmiin työ- ja vapaa-ajan välillä. Työajalla pidetään vapaata ja vapaa-ajalla tehdään töitä.
Työaikojen puuttuminen voi myös johtaa yrittäjän kohdalla kohtuuttoman suureen työmäärään. Epäsäännölliset ja liian pitkät työpäivät voivat puolestaan haitata yrittäjän perhe-elämää ja muuta sosiaalista elämää sekä vapaa-ajan harrastuksia. Tällä puolestaan voi olla ennen pitkää haitallisia seuraamuksia yritystoiminnalle.
Toisaalta joskus yrittäjät saattavat kokea yrittämisen niin mielenkiintoisena, että eivät pidä pitkiä työpäiviä haittana. Työaikoihin liittyvä vapaus voi myös antaa yrittäjälle mahdollisuuden ajoittaa joitakin yritystoimintaan liittyviä työtehtäviä itselle parhaiten sopivaan ajankohtaan. Esimerkiksi henkilö joka on tehokkaimmillaan illalla, voi hoitaa yritystoimintaansa liittyviä tehtäviä silloin.
Yrittäjien on otettava yrityksensä työaikaratkaisuissa huomioon asiakkaiden tarpeet. Jos asiakas ei saa haluamaansa tuotetta tai palvelua silloin kun se hänelle sopii, hän todennäköisesti ostaa sen jostain muualta. Esimerkiksi asiakaslähtöisesti toimiva kauppias, parturi jne. huomioi asiakkaidensa toiveet liikkeensä aukioloaikoja asettaessaan.
Yrittäjän työ on monipuolista, koska se sisältää tuotteen tai palvelun valmistuksen lisäksi monia muitakin tehtäviä, kuten ostamista, myymistä, markkinointia, taloushallinnon tehtäviä, kuten laskutusta ja laskujen maksamista jne.
Suurissa yrityksissä kutakin yrityksen toimintoa varten on niihin erikoistuneet ammattilaiset, mutta pienissä yrityksissä yrittäjän on itse hallittava kaikki yrityksensä pyörittämiseen liittyvät eri työtehtävät. Tämä tehtävien monipuolisuus voi olla yrittäjän työn rikkaus, mutta samalla se voi olla myös haaste, koska se edellyttää yrittäjältä monipuolista osaamista yritystoiminnan eri osa-alueilta.
Keskeinen ero yrittämisen ja palkkatyön välillä on se, että palkkatyössä työ suoritetaan työnantajan työnjohdon ja valvonnan alaisena, kun puolestaan yrittäjä johtaa itse omaa työtään. Asiakas on yleensä kiinnostunut työn lopputuloksesta, eikä siitä millä tavalla se saadaan aikaan.
Mahdollisuus suunnitella ja johtaa itsenäisesti omaa työtä on monien mielestä tärkeä osa yrittäjän vapautta ja eräs yrittäjyyteen liittyvä positiivinen piirre. Samalla se kuitenkin on myös yrittäjän työn vaativuutta lisäävä tekijä.
Yrittäjä joutuu tekemään yksin kaikki yritystoimintaansa liittyvät tärkeät päätökset. Hänellä ei ole esimiestä, jonka puoleen voisi kääntyä vaikeissa ratkaisuissa. Toki yrittäjä voi hankkia päätöksentekonsa tueksi tietoa yrityksen ulkopuolelta ja kuunnella asiantuntijoita, mutta lopullisen päätöksen yrittäjä tekee viimekädessä itse ja kantaa siitä myös vastuun.
Palkkatyössä työnantaja määrittelee sen millaista työsuoritusta hän odottaa työntekijältä maksamansa palkan vastineeksi. Yrittäjä puolestaan asettaa itse omat tavoitteensa.
Yrittäjät voivat asettaa taloudelliset ja muut yrittämiseen liittyvät tavoitteensa kunnianhimoisesti korkealle, mutta toisaalta yrittämisen vapaus antaa mahdollisuuden asettaa nämä tavoitteet myös matalammalle tasolle esimerkiksi silloin, kun yrittäjän henkilökohtainen elämäntilanne sitä edellyttää.
Yksinyrittäjällä ei ole työkavereiden muodostamaa sosiaalista yhteisöä yrityksessään. Jotkut kokevat tämän työyhteisön puuttumisen yrittäjyyteen liittyvänä negatiivisena piirteenä ja jotkut toiset puolestaan päinvastoin. Silloinkin kun yrittäjällä on palveluksessaan työntekijöitä, suhde työnantajayrittäjän ja työntekijöiden välillä on erilainen, kun työntekijöiden keskinäinen suhde tavanomaisessa palkkatyöyhteisössä.
Työyhteisön puuttuminen voi korostaa yrittäjän tarvetta vertaistuen hankkimiseen yrityksen ulkopuolelta esimerkiksi yrittäjäyhdistyksistä ja muista vastaavista yrittäjien verkostoista. Toisaalta yrittäjä voi korvata työyhteisön puuttumista kuulumalla johonkin muuhun yhteisöön, esimerkiksi vapaa-ajan harrastustoimintaan liittyen.
Yrittäjällä vapauden kääntöpuolena on laaja vastuu. Kun palkkatyössä työnantaja huolehtii työntekijän puolesta eläke- tapaturma ja muiden pakollisten vakuutusten ottamisesta sekä ennakkoverojen pidättämisestä ja tilittämisestä verottajalle, on yrittäjän vastuulla huolehtia näistä itse.
Yrittäjä on myös vastuussa työntekijöistään. Hänen on maksettava työntekijöilleen vähintään työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Palkan lisäksi tulevat maksettavaksi myös pakolliset henkilösivukulut
Yrittäjä on myös vastuussa kaikkien niiden lakien ja säädösten tuntemisesta ja noudattamisesta, jotka koskevat hänen yritystoimintaansa. Nämä voivat liittyä yrityksen toimialaan tai yleisesti kaikkeen yritystoimintaan, kuten työsopimuslaki, työturvallisuuslaki, kuluttajansuojalaki jne.
Yrittäjä on vastuussa kaikista niistä mahdollisista vahingoista, joita hänen yritystoimintansa voi aiheuttaa ulkopuolisille. Isännänvastuun perusteella yrittäjä vastaa myös hänen palveluksessaan olevien työntekijöiden aiheuttamista vahingoista.
Luonnollisesti yrittäjä on vastuussa myös kaikista niistä sopimuksista ja sitoumuksista, joita hän yritystoimintaansa liittyen tekee, olivatpa ne kuinka edullisia tai epäedullisia tahansa. Sopimusvastuuseen sisältyy muun muassa vastuu siitä, että yrityksen tuote vastaa sitä mitä asiakkaalle on luvattu, samoin kuin vastuu yrityksen veloista ja muista velvoitteista.
Laajat yhteydet
Yrittäjällä on yleensä laajat yhteyden erilaisiin hänen yrityksensä kannalta tärkeisiin ulkopuolisiin tahoihin, kuten asiakkaisiin, toimittajiin ja muihin yrityksen sidosryhmiin.